siemen

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *seemen, from Proto-Baltic *sēˀmen, from Proto-Indo-European *séh₁mn̥.

Noun

siemen

  1. seed of a plant.
  2. (dated) semen
  3. precursor

Declension

Inflection of siemen (Kotus type 32/sisar, no gradation)
nominative siemen siemenet
genitive siemenen siemenien
siementen
partitive siementä siemeniä
illative siemeneen siemeniin
singular plural
nominative siemen siemenet
accusative nom. siemen siemenet
gen. siemenen
genitive siemenen siemenien
siementen
partitive siementä siemeniä
inessive siemenessä siemenissä
elative siemenestä siemenistä
illative siemeneen siemeniin
adessive siemenellä siemenillä
ablative siemeneltä siemeniltä
allative siemenelle siemenille
essive siemenenä siemeninä
translative siemeneksi siemeniksi
instructive siemenin
abessive siemenettä siemenittä
comitative siemenineen

Synonyms

Derived terms

Compounds

Anagrams


Karelian

Noun

siemen

  1. seed
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.