sokea

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *sokeda.

Adjective

sokea (comparative sokeampi, superlative sokein)

  1. blind (unable to see)

Declension
Inflection of sokea (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative sokea sokeat
genitive sokean sokeiden
sokeitten
partitive sokeaa
sokeata		 sokeita
illative sokeaan sokeisiin
sokeihin
singular plural
nominative sokea sokeat
accusative nom. sokea sokeat
gen. sokean
genitive sokean sokeiden
sokeitten
sokeainrare
partitive sokeaa
sokeata		 sokeita
inessive sokeassa sokeissa
elative sokeasta sokeista
illative sokeaan sokeisiin
sokeihin
adessive sokealla sokeilla
ablative sokealta sokeilta
allative sokealle sokeille
essive sokeana sokeina
translative sokeaksi sokeiksi
instructive — sokein
abessive sokeatta sokeitta
comitative — sokeine

Noun

sokea

  1. A blind person.

Declension
Inflection of sokea (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative sokea sokeat
genitive sokean sokeiden
sokeitten
partitive sokeaa
sokeata		 sokeita
illative sokeaan sokeisiin
sokeihin
singular plural
nominative sokea sokeat
accusative nom. sokea sokeat
gen. sokean
genitive sokean sokeiden
sokeitten
sokeainrare
partitive sokeaa
sokeata		 sokeita
inessive sokeassa sokeissa
elative sokeasta sokeista
illative sokeaan sokeisiin
sokeihin
adessive sokealla sokeilla
ablative sokealta sokeilta
allative sokealle sokeille
essive sokeana sokeina
translative sokeaksi sokeiksi
instructive — sokein
abessive sokeatta sokeitta
comitative — sokeineen

Derived terms
Derived terms

Compounds

Derived terms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.