solakoitua

Finnish

Etymology

solakka + -tua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsolɑkoi̯tuɑˣ/, [ˈs̠o̞lɑko̞i̯t̪uɑ(ʔ)]
  • Hyphenation: so‧la‧koi‧tu‧a

Verb

solakoitua

  1. (intransitive) to become (more) slender or thin

Conjugation

Inflection of solakoitua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. solakoidun en solakoidu 1st sing. olen solakoitunut en ole solakoitunut
2nd sing. solakoidut et solakoidu 2nd sing. olet solakoitunut et ole solakoitunut
3rd sing. solakoituu ei solakoidu 3rd sing. on solakoitunut ei ole solakoitunut
1st plur. solakoidumme emme solakoidu 1st plur. olemme solakoituneet emme ole solakoituneet
2nd plur. solakoidutte ette solakoidu 2nd plur. olette solakoituneet ette ole solakoituneet
3rd plur. solakoituvat eivät solakoidu 3rd plur. ovat solakoituneet eivät ole solakoituneet
passive solakoidutaan ei solakoiduta passive on solakoiduttu ei ole solakoiduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. solakoiduin en solakoitunut 1st sing. olin solakoitunut en ollut solakoitunut
2nd sing. solakoiduit et solakoitunut 2nd sing. olit solakoitunut et ollut solakoitunut
3rd sing. solakoitui ei solakoitunut 3rd sing. oli solakoitunut ei ollut solakoitunut
1st plur. solakoiduimme emme solakoituneet 1st plur. olimme solakoituneet emme olleet solakoituneet
2nd plur. solakoiduitte ette solakoituneet 2nd plur. olitte solakoituneet ette olleet solakoituneet
3rd plur. solakoituivat eivät solakoituneet 3rd plur. olivat solakoituneet eivät olleet solakoituneet
passive solakoiduttiin ei solakoiduttu passive oli solakoiduttu ei ollut solakoiduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. solakoituisin en solakoituisi 1st sing. olisin solakoitunut en olisi solakoitunut
2nd sing. solakoituisit et solakoituisi 2nd sing. olisit solakoitunut et olisi solakoitunut
3rd sing. solakoituisi ei solakoituisi 3rd sing. olisi solakoitunut ei olisi solakoitunut
1st plur. solakoituisimme emme solakoituisi 1st plur. olisimme solakoituneet emme olisi solakoituneet
2nd plur. solakoituisitte ette solakoituisi 2nd plur. olisitte solakoituneet ette olisi solakoituneet
3rd plur. solakoituisivat eivät solakoituisi 3rd plur. olisivat solakoituneet eivät olisi solakoituneet
passive solakoiduttaisiin ei solakoiduttaisi passive olisi solakoiduttu ei olisi solakoiduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. solakoidu älä solakoidu 2nd sing. ole solakoitunut älä ole solakoitunut
3rd sing. solakoitukoon älköön solakoituko 3rd sing. olkoon solakoitunut älköön olko solakoitunut
1st plur. solakoitukaamme älkäämme solakoituko 1st plur. olkaamme solakoituneet älkäämme olko solakoituneet
2nd plur. solakoitukaa älkää solakoituko 2nd plur. olkaa solakoituneet älkää olko solakoituneet
3rd plur. solakoitukoot älkööt solakoituko 3rd plur. olkoot solakoituneet älkööt olko solakoituneet
passive solakoiduttakoon älköön solakoiduttako passive olkoon solakoiduttu älköön olko solakoiduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. solakoitunen en solakoitune 1st sing. lienen solakoitunut en liene solakoitunut
2nd sing. solakoitunet et solakoitune 2nd sing. lienet solakoitunut et liene solakoitunut
3rd sing. solakoitunee ei solakoitune 3rd sing. lienee solakoitunut ei liene solakoitunut
1st plur. solakoitunemme emme solakoitune 1st plur. lienemme solakoituneet emme liene solakoituneet
2nd plur. solakoitunette ette solakoitune 2nd plur. lienette solakoituneet ette liene solakoituneet
3rd plur. solakoitunevat eivät solakoitune 3rd plur. lienevät solakoituneet eivät liene solakoituneet
passive solakoiduttaneen ei solakoiduttane passive lienee solakoiduttu ei liene solakoiduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st solakoitua present solakoituva solakoiduttava
long 1st2 solakoituakseen past solakoitunut solakoiduttu
2nd inessive1 solakoituessa solakoiduttaessa agent1, 3 solakoituma
instructive solakoituen negative solakoitumaton
3rd inessive solakoitumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative solakoitumasta
illative solakoitumaan
adessive solakoitumalla
abessive solakoitumatta
instructive solakoituman solakoiduttaman
4th nominative solakoituminen
partitive solakoitumista
5th2 solakoitumaisillaan
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.