sontia

Finnish

Etymology

sonta (“manure”) >

Verb

sontia

  1. to defecate; used especially of animals

Conjugation
Inflection of sontia (Kotus type 61/sallia, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sonnin en sonni 1st sing. olen sontinut en ole sontinut
2nd sing. sonnit et sonni 2nd sing. olet sontinut et ole sontinut
3rd sing. sontii ei sonni 3rd sing. on sontinut ei ole sontinut
1st plur. sonnimme emme sonni 1st plur. olemme sontineet emme ole sontineet
2nd plur. sonnitte ette sonni 2nd plur. olette sontineet ette ole sontineet
3rd plur. sontivat eivät sonni 3rd plur. ovat sontineet eivät ole sontineet
passive sonnitaan ei sonnita passive on sonnittu ei ole sonnittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sonnin en sontinut 1st sing. olin sontinut en ollut sontinut
2nd sing. sonnit et sontinut 2nd sing. olit sontinut et ollut sontinut
3rd sing. sonti ei sontinut 3rd sing. oli sontinut ei ollut sontinut
1st plur. sonnimme emme sontineet 1st plur. olimme sontineet emme olleet sontineet
2nd plur. sonnitte ette sontineet 2nd plur. olitte sontineet ette olleet sontineet
3rd plur. sontivat eivät sontineet 3rd plur. olivat sontineet eivät olleet sontineet
passive sonnittiin ei sonnittu passive oli sonnittu ei ollut sonnittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sontisin en sontisi 1st sing. olisin sontinut en olisi sontinut
2nd sing. sontisit et sontisi 2nd sing. olisit sontinut et olisi sontinut
3rd sing. sontisi ei sontisi 3rd sing. olisi sontinut ei olisi sontinut
1st plur. sontisimme emme sontisi 1st plur. olisimme sontineet emme olisi sontineet
2nd plur. sontisitte ette sontisi 2nd plur. olisitte sontineet ette olisi sontineet
3rd plur. sontisivat eivät sontisi 3rd plur. olisivat sontineet eivät olisi sontineet
passive sonnittaisiin ei sonnittaisi passive olisi sonnittu ei olisi sonnittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. sonni älä sonni 2nd sing. ole sontinut älä ole sontinut
3rd sing. sontikoon älköön sontiko 3rd sing. olkoon sontinut älköön olko sontinut
1st plur. sontikaamme älkäämme sontiko 1st plur. olkaamme sontineet älkäämme olko sontineet
2nd plur. sontikaa älkää sontiko 2nd plur. olkaa sontineet älkää olko sontineet
3rd plur. sontikoot älkööt sontiko 3rd plur. olkoot sontineet älkööt olko sontineet
passive sonnittakoon älköön sonnittako passive olkoon sonnittu älköön olko sonnittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sontinen en sontine 1st sing. lienen sontinut en liene sontinut
2nd sing. sontinet et sontine 2nd sing. lienet sontinut et liene sontinut
3rd sing. sontinee ei sontine 3rd sing. lienee sontinut ei liene sontinut
1st plur. sontinemme emme sontine 1st plur. lienemme sontineet emme liene sontineet
2nd plur. sontinette ette sontine 2nd plur. lienette sontineet ette liene sontineet
3rd plur. sontinevat eivät sontine 3rd plur. lienevät sontineet eivät liene sontineet
passive sonnittaneen ei sonnittane passive lienee sonnittu ei liene sonnittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sontia present sontiva sonnittava
long 1st2 sontiakseen past sontinut sonnittu
2nd inessive1 sontiessa sonnittaessa agent1, 3 sontima
instructive sontien — negative sontimaton
3rd inessive sontimassa — 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative sontimasta —
illative sontimaan —
adessive sontimalla —
abessive sontimatta —
instructive sontiman sonnittaman
4th nominative sontiminen
partitive sontimista
5th2 sontimaisillaan

Noun

sontia

  1. Partitive plural form of sonta.

Anagrams

Latin

Adjective

sontia

  1. nominative neuter plural of sons
  2. accusative neuter plural of sons
  3. vocative neuter plural of sons
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.