tutka

Finnish

Etymology

Coined as back-formation from tutkia (to study) by Lauri Hakulinen in 1945.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈt̪ut̪kɑ]
  • Rhymes: -utkɑ
  • Hyphenation: tut‧ka

Noun

tutka

  1. radar

Declension

Inflection of tutka (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tutka tutkat
genitive tutkan tutkien
partitive tutkaa tutkia
illative tutkaan tutkiin
singular plural
nominative tutka tutkat
accusative nom. tutka tutkat
gen. tutkan
genitive tutkan tutkien
tutkainrare
partitive tutkaa tutkia
inessive tutkassa tutkissa
elative tutkasta tutkista
illative tutkaan tutkiin
adessive tutkalla tutkilla
ablative tutkalta tutkilta
allative tutkalle tutkille
essive tutkana tutkina
translative tutkaksi tutkiksi
instructive tutkin
abessive tutkatta tutkitta
comitative tutkineen

Compounds

  • lennonjohtotutka
  • liikennetutka
  • maalinosoitustutka
  • matalavalvontatutka
  • pistoolitutka
  • puututka
  • suurtehotutka

References

  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.