työtön

Finnish

Etymology

työ + -tön

Adjective

työtön

  1. unemployed, jobless

Declension

Inflection of työtön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative työtön työttömät
genitive työttömän työttömien
partitive työtöntä työttömiä
illative työttömään työttömiin
singular plural
nominative työtön työttömät
accusative nom. työtön työttömät
gen. työttömän
genitive työttömän työttömien
työtöntenrare
partitive työtöntä työttömiä
inessive työttömässä työttömissä
elative työttömästä työttömistä
illative työttömään työttömiin
adessive työttömällä työttömillä
ablative työttömältä työttömiltä
allative työttömälle työttömille
essive työttömänä työttöminä
translative työttömäksi työttömiksi
instructive työttömin
abessive työttömättä työttömittä
comitative työttömine

Noun

työtön

  1. An unemployed person.

Declension

Inflection of työtön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative työtön työttömät
genitive työttömän työttömien
partitive työtöntä työttömiä
illative työttömään työttömiin
singular plural
nominative työtön työttömät
accusative nom. työtön työttömät
gen. työttömän
genitive työttömän työttömien
työtöntenrare
partitive työtöntä työttömiä
inessive työttömässä työttömissä
elative työttömästä työttömistä
illative työttömään työttömiin
adessive työttömällä työttömillä
ablative työttömältä työttömiltä
allative työttömälle työttömille
essive työttömänä työttöminä
translative työttömäksi työttömiksi
instructive työttömin
abessive työttömättä työttömittä
comitative työttömineen

Derived terms

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.