ulkoilu

Finnish

Etymology

ulkoilla + -u

Noun

ulkoilu

  1. outdoor recreation, outdoor activities

Declension

Inflection of ulkoilu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative ulkoilu ulkoilut
genitive ulkoilun ulkoilujen
ulkoiluiden
ulkoiluitten
partitive ulkoilua ulkoiluja
ulkoiluita
illative ulkoiluun ulkoiluihin
singular plural
nominative ulkoilu ulkoilut
accusative nom. ulkoilu ulkoilut
gen. ulkoilun
genitive ulkoilun ulkoilujen
ulkoiluiden
ulkoiluitten
partitive ulkoilua ulkoiluja
ulkoiluita
inessive ulkoilussa ulkoiluissa
elative ulkoilusta ulkoiluista
illative ulkoiluun ulkoiluihin
adessive ulkoilulla ulkoiluilla
ablative ulkoilulta ulkoiluilta
allative ulkoilulle ulkoiluille
essive ulkoiluna ulkoiluina
translative ulkoiluksi ulkoiluiksi
instructive ulkoiluin
abessive ulkoilutta ulkoiluitta
comitative ulkoiluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.