valtikka

Finnish

Etymology

valta + -i + -kka

Noun

valtikka

  1. scepter

Declension

Inflection of valtikka (Kotus type 14/solakka, kk-k gradation)
nominative valtikka valtikat
genitive valtikan valtikoiden
valtikoitten
valtikkojen
partitive valtikkaa valtikoita
valtikkoja
illative valtikkaan valtikoihin
valtikkoihin
singular plural
nominative valtikka valtikat
accusative nom. valtikka valtikat
gen. valtikan
genitive valtikan valtikoiden
valtikoitten
valtikkojen
valtikkainrare
partitive valtikkaa valtikoita
valtikkoja
inessive valtikassa valtikoissa
elative valtikasta valtikoista
illative valtikkaan valtikoihin
valtikkoihin
adessive valtikalla valtikoilla
ablative valtikalta valtikoilta
allative valtikalle valtikoille
essive valtikkana valtikkoina
translative valtikaksi valtikoiksi
instructive valtikoin
abessive valtikatta valtikoitta
comitative valtikkoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.