vanheneminen

Finnish

Etymology

vanheta (to age) >

Noun

vanheneminen

  1. (biology) aging, senescence
    vanhenemista estävä
    antiaging
  2. obsolescence (process of becoming obsolete, outmoded or out of date)
    suunniteltu vanheneminen
    planned obsolescence

Declension

Inflection of vanheneminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vanheneminen vanhenemiset
genitive vanhenemisen vanhenemisten
vanhenemisien
partitive vanhenemista vanhenemisia
illative vanhenemiseen vanhenemisiin
singular plural
nominative vanheneminen vanhenemiset
accusative nom. vanheneminen vanhenemiset
gen. vanhenemisen
genitive vanhenemisen vanhenemisten
vanhenemisien
partitive vanhenemista vanhenemisia
inessive vanhenemisessa vanhenemisissa
elative vanhenemisesta vanhenemisista
illative vanhenemiseen vanhenemisiin
adessive vanhenemisella vanhenemisilla
ablative vanhenemiselta vanhenemisilta
allative vanhenemiselle vanhenemisille
essive vanhenemisena vanhenemisina
translative vanhenemiseksi vanhenemisiksi
instructive vanhenemisin
abessive vanhenemisetta vanhenemisitta
comitative vanhenemisineen

Verb

vanheneminen

  1. Fourth infinitive of vanheta.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.