vanhentumissääntö

Finnish

Etymology

vanhentumis- (“expiry”) +‎ sääntö (“rule”)

Noun

vanhentumissääntö

  1. (law) statute of limitations (any law or clause in a contract that sets a time limit, after which a person may not be tried for a crime, or after which some other legal action may not take place)

Declension
Inflection of vanhentumissääntö (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative vanhentumissääntö vanhentumissäännöt
genitive vanhentumissäännön vanhentumissääntöjen
partitive vanhentumissääntöä vanhentumissääntöjä
illative vanhentumissääntöön vanhentumissääntöihin
singular plural
nominative vanhentumissääntö vanhentumissäännöt
accusative nom. vanhentumissääntö vanhentumissäännöt
gen. vanhentumissäännön
genitive vanhentumissäännön vanhentumissääntöjen
partitive vanhentumissääntöä vanhentumissääntöjä
inessive vanhentumissäännössä vanhentumissäännöissä
elative vanhentumissäännöstä vanhentumissäännöistä
illative vanhentumissääntöön vanhentumissääntöihin
adessive vanhentumissäännöllä vanhentumissäännöillä
ablative vanhentumissäännöltä vanhentumissäännöiltä
allative vanhentumissäännölle vanhentumissäännöille
essive vanhentumissääntönä vanhentumissääntöinä
translative vanhentumissäännöksi vanhentumissäännöiksi
instructive — vanhentumissäännöin
abessive vanhentumissäännöttä vanhentumissäännöittä
comitative — vanhentumissääntöineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.