vastustamaton

Finnish

(index va)

Etymology

From vastustaa (to resist).

Adjective

vastustamaton (comparative vastustamattomampi, superlative vastustamattomin)

  1. irresistible
  2. undownable

Verb

vastustamaton

  1. Negative participle of vastustaa.

Declension

Inflection of vastustamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative vastustamaton vastustamattomat
genitive vastustamattoman vastustamattomien
partitive vastustamatonta vastustamattomia
illative vastustamattomaan vastustamattomiin
singular plural
nominative vastustamaton vastustamattomat
accusative nom. vastustamaton vastustamattomat
gen. vastustamattoman
genitive vastustamattoman vastustamattomien
vastustamatontenrare
partitive vastustamatonta vastustamattomia
inessive vastustamattomassa vastustamattomissa
elative vastustamattomasta vastustamattomista
illative vastustamattomaan vastustamattomiin
adessive vastustamattomalla vastustamattomilla
ablative vastustamattomalta vastustamattomilta
allative vastustamattomalle vastustamattomille
essive vastustamattomana vastustamattomina
translative vastustamattomaksi vastustamattomiksi
instructive vastustamattomin
abessive vastustamattomatta vastustamattomitta
comitative vastustamattomine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.