vitutus

Finnish

Etymology

From vittu (cunt) -> vituttaa (to annoy) -> vitutus.

Noun

vitutus

  1. (vulgar) The state of being extremely annoyed, irritated, or pissed off, also describes being bugged by something. Further description in the article of the verb vituttaa.

Usage notes
  • If one wants to clean up his language a little bit, but keep the message clear, one may use terms hatutus or ketutus (derived from hattu (hat) and kettu (fox), which rhyme with vittu) instead of vitutus.

Declension
Inflection of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vitutus vitutukset
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
illative vitutukseen vitutuksiin
singular plural
nominative vitutus vitutukset
accusative nom. vitutus vitutukset
gen. vitutuksen
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
inessive vitutuksessa vitutuksissa
elative vitutuksesta vitutuksista
illative vitutukseen vitutuksiin
adessive vitutuksella vitutuksilla
ablative vitutukselta vitutuksilta
allative vitutukselle vitutuksille
essive vitutuksena vitutuksina
translative vitutukseksi vitutuksiksi
instructive — vitutuksin
abessive vitutuksetta vitutuksitta
comitative — vitutuksineen

Synonyms

Compounds
  • vitutuskäyrä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.