vuoropuhelu

Finnish

Etymology

vuoro + puhelu

Noun

vuoropuhelu

  1. dialogue (conversation or other discourse between individuals)

Declension

Inflection of vuoropuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative vuoropuhelu vuoropuhelut
genitive vuoropuhelun vuoropuhelujen
vuoropuheluiden
vuoropuheluitten
partitive vuoropuhelua vuoropuheluja
vuoropuheluita
illative vuoropuheluun vuoropuheluihin
singular plural
nominative vuoropuhelu vuoropuhelut
accusative nom. vuoropuhelu vuoropuhelut
gen. vuoropuhelun
genitive vuoropuhelun vuoropuhelujen
vuoropuheluiden
vuoropuheluitten
partitive vuoropuhelua vuoropuheluja
vuoropuheluita
inessive vuoropuhelussa vuoropuheluissa
elative vuoropuhelusta vuoropuheluista
illative vuoropuheluun vuoropuheluihin
adessive vuoropuhelulla vuoropuheluilla
ablative vuoropuhelulta vuoropuheluilta
allative vuoropuhelulle vuoropuheluille
essive vuoropuheluna vuoropuheluina
translative vuoropuheluksi vuoropuheluiksi
instructive vuoropuheluin
abessive vuoropuhelutta vuoropuheluitta
comitative vuoropuheluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.