yhteisö
Finnish
Etymology
yhte- + -isö
Noun
yhteisö
- community (group of people sharing a common understanding)
- (law) corporation, organization (group of individuals, created by law or under authority of law, having a continuous existence independent of the existences of its members, and powers and liabilities distinct from those of its members)
Declension
Inflection of yhteisö (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | yhteisö | yhteisöt | |
genitive | yhteisön | yhteisöjen yhteisöiden yhteisöitten | |
partitive | yhteisöä | yhteisöjä yhteisöitä | |
illative | yhteisöön | yhteisöihin | |
singular | plural | ||
nominative | yhteisö | yhteisöt | |
accusative | nom. | yhteisö | yhteisöt |
gen. | yhteisön | ||
genitive | yhteisön | yhteisöjen yhteisöiden yhteisöitten | |
partitive | yhteisöä | yhteisöjä yhteisöitä | |
inessive | yhteisössä | yhteisöissä | |
elative | yhteisöstä | yhteisöistä | |
illative | yhteisöön | yhteisöihin | |
adessive | yhteisöllä | yhteisöillä | |
ablative | yhteisöltä | yhteisöiltä | |
allative | yhteisölle | yhteisöille | |
essive | yhteisönä | yhteisöinä | |
translative | yhteisöksi | yhteisöiksi | |
instructive | — | yhteisöin | |
abessive | yhteisöttä | yhteisöittä | |
comitative | — | yhteisöineen |
Derived terms
compounds
- asuinyhteisö
- eliöyhteisö
- ihmisyhteisö
- julkisyhteisö
- kansainyhteisö
- kieliyhteisö
- kyläyhteisö
- luostariyhteisö
- pienyhteisö
- romaniyhteisö
- talousyhteisö
- tiedeyhteisö
- työyhteisö
- yhteisöasuminen
- yhteisötalous
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.