yhtenäinen

Finnish

Etymology

yhte- + -nainen. Doublet with yksinäinen (lonely), which uses the strong stem.

Adjective

yhtenäinen (comparative yhtenäisempi, superlative yhtenäisin)

  1. uniform
  2. coherent
  3. homogeneous
  4. (mathematics, topology) connected

Declension

Inflection of yhtenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhtenäinen yhtenäiset
genitive yhtenäisen yhtenäisten
yhtenäisien
partitive yhtenäistä yhtenäisiä
illative yhtenäiseen yhtenäisiin
singular plural
nominative yhtenäinen yhtenäiset
accusative nom. yhtenäinen yhtenäiset
gen. yhtenäisen
genitive yhtenäisen yhtenäisten
yhtenäisien
partitive yhtenäistä yhtenäisiä
inessive yhtenäisessä yhtenäisissä
elative yhtenäisestä yhtenäisistä
illative yhtenäiseen yhtenäisiin
adessive yhtenäisellä yhtenäisillä
ablative yhtenäiseltä yhtenäisiltä
allative yhtenäiselle yhtenäisille
essive yhtenäisenä yhtenäisinä
translative yhtenäiseksi yhtenäisiksi
instructive yhtenäisin
abessive yhtenäisettä yhtenäisittä
comitative yhtenäisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.