yksiö

Finnish

Etymology

yksi (one) + -iö

Pronunciation

  • Hyphenation: yk‧si‧ö
  • IPA(key): [ˈyksiø]

Noun

yksiö

  1. single-room apartment; bachelor (Canada); studio
  2. (mathematics) singleton (set with exactly one element)

Declension

Inflection of yksiö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative yksiö yksiöt
genitive yksiön yksiöiden
yksiöitten
partitive yksiötä yksiöitä
illative yksiöön yksiöihin
singular plural
nominative yksiö yksiöt
accusative nom. yksiö yksiöt
gen. yksiön
genitive yksiön yksiöiden
yksiöitten
partitive yksiötä yksiöitä
inessive yksiössä yksiöissä
elative yksiöstä yksiöistä
illative yksiöön yksiöihin
adessive yksiöllä yksiöillä
ablative yksiöltä yksiöiltä
allative yksiölle yksiöille
essive yksiönä yksiöinä
translative yksiöksi yksiöiksi
instructive yksiöin
abessive yksiöttä yksiöittä
comitative yksiöine

Compounds

See also

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.