Ilmarinen

Finnish

Etymology

From ilma (“air”) +‎ -ri +‎ -nen.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈilmɑrinen/
  • Hyphenation: Il‧ma‧ri‧nen

Proper noun

Ilmarinen

  1. A skillful smith, one of the main characters of Kalevala.
    • 1849 Kalevala (Translation 1989 by Keith Bosley) 49:339-344:
      Sanoi seppo Ilmarinen, / Itse lausui, noin nimesi: / "Ei tuo kumma ollekana, / Jos olen takoja tarkka, / Kun olen taivoa takonut, / Ilman kantta kalkutellut."
      The smith Ilmarinen said / He declared, spoke thus: / 'It is no wonder at all / If I'm a careful craftsman / for I have forged the heavens / hammered the lid of the sky.'
  2. A common name of ships.

Declension
Inflection of Ilmarinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative Ilmarinen Ilmariset
genitive Ilmarisen Ilmaristen
Ilmarisien
partitive Ilmarista Ilmarisia
illative Ilmariseen Ilmarisiin
singular plural
nominative Ilmarinen Ilmariset
accusative nom. Ilmarinen Ilmariset
gen. Ilmarisen
genitive Ilmarisen Ilmaristen
Ilmarisien
partitive Ilmarista Ilmarisia
inessive Ilmarisessa Ilmarisissa
elative Ilmarisesta Ilmarisista
illative Ilmariseen Ilmarisiin
adessive Ilmarisella Ilmarisilla
ablative Ilmariselta Ilmarisilta
allative Ilmariselle Ilmarisille
essive Ilmarisena Ilmarisina
translative Ilmariseksi Ilmarisiksi
instructive — Ilmarisin
abessive Ilmarisetta Ilmarisitta
comitative — Ilmarisineen

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.