Minna

See also: minna

Danish

Minna

Minna

Minna f

Matronymics

Borrowed from German Minna in the nineteenth century.

Minna

A female given name.
- 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:
  Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.
- 1970 Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, →ISBN, page 103:
  Senkin nimi oli Minna. Minna oli kuullut sen äidin huutavan sitä. Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"

Very popular in Finland the 1960s and 1970s.

Inflection of Minna (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		Minna	Minnat
genitive		Minnan	Minnojen
partitive		Minnaa	Minnoja
illative		Minnaan	Minnoihin
		singular	plural
nominative		Minna	Minnat
accusative	nom.	Minna	Minnat
accusative	gen.	Minnan	Minnat
genitive		Minnan	Minnojen Minnain^rare
partitive		Minnaa	Minnoja
inessive		Minnassa	Minnoissa
elative		Minnasta	Minnoista
illative		Minnaan	Minnoihin
adessive		Minnalla	Minnoilla
ablative		Minnalta	Minnoilta
allative		Minnalle	Minnoille
essive		Minnana	Minnoina
translative		Minnaksi	Minnoiksi
instructive		—	Minnoin
abessive		Minnatta	Minnoitta
comitative		—	Minnoineen

A pet form of Wilhelmina made well known by the comedy Minna von Barnhelm (1767) by G. E. Lessing.

Minna

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.