jaaritus

Finnish

Etymology

jaarittaa + -us

Noun

jaaritus

  1. waffle (vague or evasive language)
  2. rambling (long meandering talk)

Declension

Inflection of jaaritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jaaritus jaaritukset
genitive jaarituksen jaaritusten
jaarituksien
partitive jaaritusta jaarituksia
illative jaaritukseen jaarituksiin
singular plural
nominative jaaritus jaaritukset
accusative nom. jaaritus jaaritukset
gen. jaarituksen
genitive jaarituksen jaaritusten
jaarituksien
partitive jaaritusta jaarituksia
inessive jaarituksessa jaarituksissa
elative jaarituksesta jaarituksista
illative jaaritukseen jaarituksiin
adessive jaarituksella jaarituksilla
ablative jaaritukselta jaarituksilta
allative jaaritukselle jaarituksille
essive jaarituksena jaarituksina
translative jaaritukseksi jaarituksiksi
instructive jaarituksin
abessive jaarituksetta jaarituksitta
comitative jaarituksineen

Synonyms

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.