keihäs

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic, borrowed from Proto-Germanic *gaizaz, cognates include Karelian keihäs, Old Norse geirr and German Ger.

Noun

keihäs

  1. spear
  2. javelin
  3. pike

Declension

Inflection of keihäs (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative keihäs keihäät
genitive keihään keihäiden
keihäitten
partitive keihästä keihäitä
illative keihääseen keihäisiin
singular plural
nominative keihäs keihäät
accusative nom. keihäs keihäät
gen. keihään
genitive keihään keihäiden
keihäitten
partitive keihästä keihäitä
inessive keihäässä keihäissä
elative keihäästä keihäistä
illative keihääseen keihäisiin
keihäihinrare
adessive keihäällä keihäillä
ablative keihäältä keihäiltä
allative keihäälle keihäille
essive keihäänä keihäinä
translative keihääksi keihäiksi
instructive keihäin
abessive keihäättä keihäittä
comitative keihäineen

Compounds

See also

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.