kieleke

Finnish

(index ki)

Etymology

kieli + -ke

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈkielekeˣ]
  • Hyphenation: kie‧le‧ke
  • Rhymes: -e

Noun

kieleke

  1. ledge
  2. (botany) ligule

Declension

Inflection of kieleke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative kieleke kielekkeet
genitive kielekkeen kielekkeiden
kielekkeitten
partitive kielekettä kielekkeitä
illative kielekkeeseen kielekkeisiin
kielekkeihin
singular plural
nominative kieleke kielekkeet
accusative nom. kieleke kielekkeet
gen. kielekkeen
genitive kielekkeen kielekkeiden
kielekkeitten
partitive kielekettä kielekkeitä
inessive kielekkeessä kielekkeissä
elative kielekkeestä kielekkeistä
illative kielekkeeseen kielekkeisiin
kielekkeihin
adessive kielekkeellä kielekkeillä
ablative kielekkeeltä kielekkeiltä
allative kielekkeelle kielekkeille
essive kielekkeenä kielekkeinä
translative kielekkeeksi kielekkeiksi
instructive kielekkein
abessive kielekkeettä kielekkeittä
comitative kielekkeineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.