kieli
Finnish
(index ki)
Etymology
From Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle. Cognates include Estonian keel and Northern Sami giella.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkie̯li/, [ˈkie̞̯li]
- Hyphenation: kie‧li
Noun
kieli
- language (form of communication)
- genitive + ~ ; the names of most languages may be expressed in two ways in Finnish: as a single word, e.g. islanti (“Icelandic”), or in combination with kieli, e.g. islannin kieli (“Icelandic”). The combined form is preferred for less-known languages and in contexts where the name of a language may be confused with the name of the country, region or ethnic group according which the language is named, in this example Islanti (“Iceland”).
- tongue (organ)
- (music) string (tightly tensioned wire that produces a tone)
- (music) reed (vibrating part in the mouthpiece of a woodwind instrument)
Declension
Inflection of kieli (Kotus type 26/pieni, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kieli | kielet | |
genitive | kielen | kielten kielien | |
partitive | kieltä | kieliä | |
illative | kieleen | kieliin | |
singular | plural | ||
nominative | kieli | kielet | |
accusative | nom. | kieli | kielet |
gen. | kielen | ||
genitive | kielen | kielten kielien | |
partitive | kieltä | kieliä | |
inessive | kielessä | kielissä | |
elative | kielestä | kielistä | |
illative | kieleen | kieliin | |
adessive | kielellä | kielillä | |
ablative | kieleltä | kieliltä | |
allative | kielelle | kielille | |
essive | kielenä | kielinä | |
translative | kieleksi | kieliksi | |
instructive | — | kielin | |
abessive | kielettä | kielittä | |
comitative | — | kielineen |
Derived terms
- nouns: kieleke
- adjectives: kielellinen, kielevä, kielinen
- verbs: kieliä
Compounds
compounds
- alkukieli
- ammattikieli
- anopinkieli
- arkikieli
- bantukieli
- elekieli
- erikoiskieli
- hallintokieli
- hoivakieli
- häpykieli
- häränkieli
- intiaanikieli
- kansalliskieli
- kansankieli
- kansliakieli
- kantakieli
- kapulakieli
- kehonkieli
- keinokieli
- kengänkieli
- kielenhuolto
- kielenkanta
- kielenkärki
- kielenkääntäjä
- kielenopas
- kielenopetus
- kielenparsi
- kielentuntemus
- kielentutkija
- kielentutkimus
- kielenviljely
- kielialue
- kieliasu
- kielifilosofia
- kielifysiologia
- kielihistoria
- kielihäiriö
- kielijänne
- kielikampela
- kielikello
- kielikoe
- kielikorva
- kielikoulu
- kielikukkanen
- kielikunta
- kielikurssi
- kielikuva
- kielikylpy
- kielilaboratorio
- kielilainsäädäntö
- kielileike
- kielilläpuhuja
- kieliluu
- kielimaantiede
- kielimakkara
- kielimanifesti
- kielimies
- kielimuoto
- kielimuuri
- kielinero
- kielinäyte
- kieliopas
- kieliopisto
- kielioppi
- kielipesä
- kielipihdit
- kielipolitiikka
- kielipsykologia
- kielipuoli
- kielipää
- kielireskripti
- kielirisa
- kieliside
- kielisilta
- kielisoitin
- kielisosiologia
- kielistudio
- kielisukulaisuus
- kielisyöpä
- kielitaidoton
- kielitaistelu
- kielitaito
- kielitaitoinen
- kielitaju
- kielitiede
- kielitoimisto
- kielitulehdus
- kielitunne
- kielitutkimus
- kielitutkinto
- kieliviila
- kielivirhe
- kieliyhteisö
- kieliäänikerta
- kieliäänne
- kieltenopetus
- kieltenpidin
- kirjakieli
- kissankieli
- kohdekieli
- koirankieli
- komentosarjakieli
- konekieli
- kontinkieli
- korukieli
- kotikieli
- koululaiskieli
- kukkaskieli
- kulttuurikieli
- kuvakieli
- käännöskieli
- käärmeenkieli
- lakikieli
- lapsenkieli
- lastenkieli
- lukonkieli
- lähdekieli
- lähtökieli
- maailmankieli
- mainoskieli
- merkkikieli
- muotokieli
- mustalaiskieli
- nykykieli
- ohjelmointikieli
- opetuskieli
- palkeenkieli
- paperikieli
- pianonkieli
- pikkukieli
- poronkieli
- puhekieli
- puhuntokieli
- runokieli
- ruskeakieli
- ruumiinkieli
- salakieli
- samojedikieli
- satakieli
- sekakieli
- selkokieli
- selväkieli
- sivistyskieli
- sotilaskieli
- sukukieli
- sukulaiskieli
- sävelkieli
- tekokieli
- tytärkieli
- työkieli
- urheilukieli
- vaa'ankieli
- valtakieli
- viittomakieli
- virkakieli
- viulunkieli
- vähemmistökieli
- yleiskieli
- äidinkieli
- äännekieli
Idioms
- kielen päällä
- kieli solmussa
- purra kieltänsä = to bite one's tongue (to leave something unsaid)
- pitää kieli keskellä suuta = to watch one’s words (be careful what one says)
Verb
kieli
Karelian
Etymology
From Proto-Finnic *keeli.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.