kielioppi

Finnish

Etymology

kieli + oppi. Coined by Carl Niclas Keckman.

Noun

kielioppi

  1. grammar
    englannin kielioppi
    English grammar

Declension

Inflection of kielioppi (Kotus type 5/risti, pp-p gradation)
nominative kielioppi kieliopit
genitive kieliopin kielioppien
partitive kielioppia kielioppeja
illative kielioppiin kielioppeihin
singular plural
nominative kielioppi kieliopit
accusative nom. kielioppi kieliopit
gen. kieliopin
genitive kieliopin kielioppien
partitive kielioppia kielioppeja
inessive kieliopissa kieliopeissa
elative kieliopista kieliopeista
illative kielioppiin kielioppeihin
adessive kieliopilla kieliopeilla
ablative kieliopilta kieliopeilta
allative kieliopille kieliopeille
essive kielioppina kielioppeina
translative kieliopiksi kieliopeiksi
instructive kieliopein
abessive kieliopitta kieliopeitta
comitative kielioppeineen

Derived terms

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.