kohokohta

Finnish

Etymology

koho (“from kohota (“to rise”)”) +‎ kohta (“point, location”); "elevated place"

Noun

kohokohta

  1. elevation (elevated place or station)
    Mäki on maaston kohokohta.
    A hill is an elevation of the ground.
  2. (figuratively) highlight, high point, (especially significant or interesting detail or event)
    Hänen puheensa oli illan kohokohta.
    His speech was the highlight of the evening.

Declension
Inflection of kohokohta (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative kohokohta kohokohdat
genitive kohokohdan kohokohtien
partitive kohokohtaa kohokohtia
illative kohokohtaan kohokohtiin
singular plural
nominative kohokohta kohokohdat
accusative nom. kohokohta kohokohdat
gen. kohokohdan
genitive kohokohdan kohokohtien
kohokohtainrare
partitive kohokohtaa kohokohtia
inessive kohokohdassa kohokohdissa
elative kohokohdasta kohokohdista
illative kohokohtaan kohokohtiin
adessive kohokohdalla kohokohdilla
ablative kohokohdalta kohokohdilta
allative kohokohdalle kohokohdille
essive kohokohtana kohokohtina
translative kohokohdaksi kohokohdiksi
instructive — kohokohdin
abessive kohokohdatta kohokohditta
comitative — kohokohtineen

Synonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.