korostus

Finnish

Etymology

korostaa + -us

Noun

korostus

  1. (linguistics) accent
    • Hänen puheessaan oli vieras korostus.
      • He spoke with a foreign accent.
  2. highlighting, stress

Declension

Inflection of korostus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative korostus korostukset
genitive korostuksen korostusten
korostuksien
partitive korostusta korostuksia
illative korostukseen korostuksiin
singular plural
nominative korostus korostukset
accusative nom. korostus korostukset
gen. korostuksen
genitive korostuksen korostusten
korostuksien
partitive korostusta korostuksia
inessive korostuksessa korostuksissa
elative korostuksesta korostuksista
illative korostukseen korostuksiin
adessive korostuksella korostuksilla
ablative korostukselta korostuksilta
allative korostukselle korostuksille
essive korostuksena korostuksina
translative korostukseksi korostuksiksi
instructive korostuksin
abessive korostuksetta korostuksitta
comitative korostuksineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.