loikoilla
Finnish
Conjugation
Inflection of loikoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation) | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
indicative mood | ||||||
present tense | perfect | |||||
person | positive | negative | person | positive | negative | |
1st sing. | loikoilen | en loikoile | 1st sing. | olen loikoillut | en ole loikoillut | |
2nd sing. | loikoilet | et loikoile | 2nd sing. | olet loikoillut | et ole loikoillut | |
3rd sing. | loikoilee | ei loikoile | 3rd sing. | on loikoillut | ei ole loikoillut | |
1st plur. | loikoilemme | emme loikoile | 1st plur. | olemme loikoilleet | emme ole loikoilleet | |
2nd plur. | loikoilette | ette loikoile | 2nd plur. | olette loikoilleet | ette ole loikoilleet | |
3rd plur. | loikoilevat | eivät loikoile | 3rd plur. | ovat loikoilleet | eivät ole loikoilleet | |
passive | loikoillaan | ei loikoilla | passive | on loikoiltu | ei ole loikoiltu | |
past tense | pluperfect | |||||
person | positive | negative | person | positive | negative | |
1st sing. | loikoilin | en loikoillut | 1st sing. | olin loikoillut | en ollut loikoillut | |
2nd sing. | loikoilit | et loikoillut | 2nd sing. | olit loikoillut | et ollut loikoillut | |
3rd sing. | loikoili | ei loikoillut | 3rd sing. | oli loikoillut | ei ollut loikoillut | |
1st plur. | loikoilimme | emme loikoilleet | 1st plur. | olimme loikoilleet | emme olleet loikoilleet | |
2nd plur. | loikoilitte | ette loikoilleet | 2nd plur. | olitte loikoilleet | ette olleet loikoilleet | |
3rd plur. | loikoilivat | eivät loikoilleet | 3rd plur. | olivat loikoilleet | eivät olleet loikoilleet | |
passive | loikoiltiin | ei loikoiltu | passive | oli loikoiltu | ei ollut loikoiltu | |
conditional mood | ||||||
present | perfect | |||||
person | positive | negative | person | positive | negative | |
1st sing. | loikoilisin | en loikoilisi | 1st sing. | olisin loikoillut | en olisi loikoillut | |
2nd sing. | loikoilisit | et loikoilisi | 2nd sing. | olisit loikoillut | et olisi loikoillut | |
3rd sing. | loikoilisi | ei loikoilisi | 3rd sing. | olisi loikoillut | ei olisi loikoillut | |
1st plur. | loikoilisimme | emme loikoilisi | 1st plur. | olisimme loikoilleet | emme olisi loikoilleet | |
2nd plur. | loikoilisitte | ette loikoilisi | 2nd plur. | olisitte loikoilleet | ette olisi loikoilleet | |
3rd plur. | loikoilisivat | eivät loikoilisi | 3rd plur. | olisivat loikoilleet | eivät olisi loikoilleet | |
passive | loikoiltaisiin | ei loikoiltaisi | passive | olisi loikoiltu | ei olisi loikoiltu | |
imperative mood | ||||||
present | perfect | |||||
person | positive | negative | person | positive | negative | |
1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
2nd sing. | loikoile | älä loikoile | 2nd sing. | ole loikoillut | älä ole loikoillut | |
3rd sing. | loikoilkoon | älköön loikoilko | 3rd sing. | olkoon loikoillut | älköön olko loikoillut | |
1st plur. | loikoilkaamme | älkäämme loikoilko | 1st plur. | olkaamme loikoilleet | älkäämme olko loikoilleet | |
2nd plur. | loikoilkaa | älkää loikoilko | 2nd plur. | olkaa loikoilleet | älkää olko loikoilleet | |
3rd plur. | loikoilkoot | älkööt loikoilko | 3rd plur. | olkoot loikoilleet | älkööt olko loikoilleet | |
passive | loikoiltakoon | älköön loikoiltako | passive | olkoon loikoiltu | älköön olko loikoiltu | |
potential mood | ||||||
present | perfect | |||||
person | positive | negative | person | positive | negative | |
1st sing. | loikoillen | en loikoille | 1st sing. | lienen loikoillut | en liene loikoillut | |
2nd sing. | loikoillet | et loikoille | 2nd sing. | lienet loikoillut | et liene loikoillut | |
3rd sing. | loikoillee | ei loikoille | 3rd sing. | lienee loikoillut | ei liene loikoillut | |
1st plur. | loikoillemme | emme loikoille | 1st plur. | lienemme loikoilleet | emme liene loikoilleet | |
2nd plur. | loikoillette | ette loikoille | 2nd plur. | lienette loikoilleet | ette liene loikoilleet | |
3rd plur. | loikoillevat | eivät loikoille | 3rd plur. | lienevät loikoilleet | eivät liene loikoilleet | |
passive | loikoiltaneen | ei loikoiltane | passive | lienee loikoiltu | ei liene loikoiltu | |
Nominal forms | ||||||
infinitives | participles | |||||
active | passive | active | passive | |||
1st | loikoilla | present | loikoileva | loikoiltava | ||
long 1st2 | loikoillakseen | past | loikoillut | loikoiltu | ||
2nd | inessive1 | loikoillessa | loikoiltaessa | agent1, 3 | loikoilema | |
instructive | loikoillen | — | negative | loikoilematon | ||
3rd | inessive | loikoilemassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
elative | loikoilemasta | — | ||||
illative | loikoilemaan | — | ||||
adessive | loikoilemalla | — | ||||
abessive | loikoilematta | — | ||||
instructive | loikoileman | loikoiltaman | ||||
4th | nominative | loikoileminen | ||||
partitive | loikoilemista | |||||
5th2 | loikoilemaisillaan |
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.