luonto

luonto (accusative singular luonton, plural luontoj, accusative plural luontojn)

1. singular future nominal active participle of lui

luoda (“create”) +‎ -nto

• IPA^(key): /ˈluo̯nto/, [ˈluo̞̯n̪t̪o̞]
• Hyphenation: luon‧to

luonto

1. nature, environment

   • Luontoa on suojeltava.
     • Nature must be protected.

2. characteristics of a person (the derived adjective -luontoinen is more common)

   • Hän on hyväluontoinen. / (very rarely said) Hänellä on hyvä luonto.
     • She is good-natured. / She has a good nature.

3. luonnossa = in kind

   • Hän maksoi luonnossa.
     • He paid in kind.

• (environment) ympäristö
• (characteristics) luonne

• käydä jonkun luonnolle + infinitive = to tear sb up to do sth
• adjectives: luonnollinen, luonnoton, luontainen, luontoinen
• nouns: luonnos

• luoton