maailma

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *maailma, a compound of maa (earth, ground) + ilma (air).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑːˌilmɑ/, [ˈmɑːˌilmɑ]
  • Rhymes: -ilmɑ
  • Hyphenation: maa‧il‧ma

Noun

maailma

  1. the Earth
  2. a world
  3. a celestial body (especially a planet)
  4. the universe
  5. an individual or group perspective or social setting

Declension

Inflection of maailma (Kotus type 13/katiska, no gradation)
nominative maailma maailmat
genitive maailman maailmoiden
maailmoitten
maailmojen
partitive maailmaa maailmoita
maailmoja
illative maailmaan maailmoihin
singular plural
nominative maailma maailmat
accusative nom. maailma maailmat
gen. maailman
genitive maailman maailmoiden
maailmoitten
maailmojen
maailmainrare
partitive maailmaa maailmoita
maailmoja
inessive maailmassa maailmoissa
elative maailmasta maailmoista
illative maailmaan maailmoihin
adessive maailmalla maailmoilla
ablative maailmalta maailmoilta
allative maailmalle maailmoille
essive maailmana maailmoina
translative maailmaksi maailmoiksi
instructive maailmoin
abessive maailmatta maailmoitta
comitative maailmoineen

Synonyms

Derived terms

Further reading

  • maailma in Kielitoimiston sanakirja

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *maailma, equivalent to maa + ilma.

Noun

maailma (genitive maailmaa, partitive [please provide])

  1. world

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

  • "maailma" in Vadja keele sõnaraamat
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.