mennyt

Finnish

Etymology

< mennä (“to go”)

Verb

mennyt

  1. Past active participle of mennä.

Declension
Inflection of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative mennyt menneet
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
singular plural
nominative mennyt menneet
accusative nom. mennyt menneet
gen. menneen
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
inessive menneessä menneissä
elative menneestä menneistä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
adessive menneellä menneillä
ablative menneeltä menneiltä
allative menneelle menneille
essive menneenä menneinä
translative menneeksi menneiksi
instructive — mennein
abessive menneettä menneittä
comitative — menneine

Noun

mennyt

  1. past, days of yore, bygones, halcyon days
  2. water under the bridge
    He sopivat, että heidän vanhat riitansa olisivat mennyttä ja päättivät alkaa alusta.
    They agreed that their old disputes were water under the bridge and decided to make a fresh start.

Declension
Inflection of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative mennyt menneet
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
singular plural
nominative mennyt menneet
accusative nom. mennyt menneet
gen. menneen
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
inessive menneessä menneissä
elative menneestä menneistä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
adessive menneellä menneillä
ablative menneeltä menneiltä
allative menneelle menneille
essive menneenä menneinä
translative menneeksi menneiksi
instructive — mennein
abessive menneettä menneittä
comitative — menneineen

Synonyms

Antonyms

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.