muukalainen

Finnish

Etymology

muuka- + -lainen. Attested since at least 1548 in a variety of spellings (the Bible of that year has Mucalainen in Luke 17.18 and mwcalainen in Luke 24.18).

Pronunciation

  • Rhymes: -ɑinen

Noun

muukalainen

  1. stranger
  2. alien

Declension

Inflection of muukalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative muukalainen muukalaiset
genitive muukalaisen muukalaisten
muukalaisien
partitive muukalaista muukalaisia
illative muukalaiseen muukalaisiin
singular plural
nominative muukalainen muukalaiset
accusative nom. muukalainen muukalaiset
gen. muukalaisen
genitive muukalaisen muukalaisten
muukalaisien
partitive muukalaista muukalaisia
inessive muukalaisessa muukalaisissa
elative muukalaisesta muukalaisista
illative muukalaiseen muukalaisiin
adessive muukalaisella muukalaisilla
ablative muukalaiselta muukalaisilta
allative muukalaiselle muukalaisille
essive muukalaisena muukalaisina
translative muukalaiseksi muukalaisiksi
instructive muukalaisin
abessive muukalaisetta muukalaisitta
comitative muukalaisineen

Synonyms

Compounds

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.