positiivinen

Finnish

Etymology

From Latin positivus, probably via Swedish positiv, +‎ -inen.

Pronunciation
  • Hyphenation: po‧si‧tii‧vi‧nen

Adjective

positiivinen (comparative positiivisempi, superlative positiivisin)

  1. (physics) Having positive charge.
  2. Positive (inspiring positive reactions).

Declension
Inflection of positiivinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative positiivinen positiiviset
genitive positiivisen positiivisten
positiivisien
partitive positiivista positiivisia
illative positiiviseen positiivisiin
singular plural
nominative positiivinen positiiviset
accusative nom. positiivinen positiiviset
gen. positiivisen
genitive positiivisen positiivisten
positiivisien
partitive positiivista positiivisia
inessive positiivisessa positiivisissa
elative positiivisesta positiivisista
illative positiiviseen positiivisiin
adessive positiivisella positiivisilla
ablative positiiviselta positiivisilta
allative positiiviselle positiivisille
essive positiivisena positiivisina
translative positiiviseksi positiivisiksi
instructive — positiivisin
abessive positiivisetta positiivisitta
comitative — positiivisine

Synonyms

Antonyms

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.