puhelinkortti

Finnish

Etymology

puhelin (“telephone”) +‎ kortti (“card”)

Noun

puhelinkortti

  1. telephone card, telecard, phone card, calling card (plastic card used to pay for telephone services)

Declension
Inflection of puhelinkortti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative puhelinkortti puhelinkortit
genitive puhelinkortin puhelinkorttien
partitive puhelinkorttia puhelinkortteja
illative puhelinkorttiin puhelinkortteihin
singular plural
nominative puhelinkortti puhelinkortit
accusative nom. puhelinkortti puhelinkortit
gen. puhelinkortin
genitive puhelinkortin puhelinkorttien
partitive puhelinkorttia puhelinkortteja
inessive puhelinkortissa puhelinkorteissa
elative puhelinkortista puhelinkorteista
illative puhelinkorttiin puhelinkortteihin
adessive puhelinkortilla puhelinkorteilla
ablative puhelinkortilta puhelinkorteilta
allative puhelinkortille puhelinkorteille
essive puhelinkorttina puhelinkortteina
translative puhelinkortiksi puhelinkorteiksi
instructive — puhelinkortein
abessive puhelinkortitta puhelinkorteitta
comitative — puhelinkortteineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.