rahakortti

Finnish

Etymology

raha (money) + kortti (card)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrɑhɑˌkortːi/, [ˈrɑɦɑˌko̞rt̪ːi]
  • Hyphenation: ra‧ha‧kort‧ti

Noun

rahakortti

  1. stored value card

Declension

Inflection of rahakortti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative rahakortti rahakortit
genitive rahakortin rahakorttien
partitive rahakorttia rahakortteja
illative rahakorttiin rahakortteihin
singular plural
nominative rahakortti rahakortit
accusative nom. rahakortti rahakortit
gen. rahakortin
genitive rahakortin rahakorttien
partitive rahakorttia rahakortteja
inessive rahakortissa rahakorteissa
elative rahakortista rahakorteista
illative rahakorttiin rahakortteihin
adessive rahakortilla rahakorteilla
ablative rahakortilta rahakorteilta
allative rahakortille rahakorteille
essive rahakorttina rahakortteina
translative rahakortiksi rahakorteiksi
instructive rahakortein
abessive rahakortitta rahakorteitta
comitative rahakortteineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.