vanhapiika

Finnish

Etymology

vanha (“old”) + piika (“maid”)

Noun

vanhapiika

  1. A spinster (unmarried woman who is past normal marrying age).

Declension
Declension of vanhapiika (type nuoripari)
singular plural
nominative vanhapiika vanhatpiiat
genitive vanhanpiian vanhojenpiikojen
vanhainpiikain1
partitive vanhaapiikaa vanhojapiikoja
accusative vanhapiika
vanhanpiian		 vanhatpiiat
inessive vanhassapiiassa vanhoissapiioissa
elative vanhastapiiasta vanhoistapiioista
illative vanhaanpiikaan vanhoihinpiikoihin
adessive vanhallapiialla vanhoillapiioilla
ablative vanhaltapiialta vanhoiltapiioilta
allative vanhallepiialle vanhoillepiioille
essive vanhanapiikana vanhoinapiikoina
translative vanhaksipiiaksi vanhoiksipiioiksi
instructive – vanhoinpiioin
abessive vanhattapiiatta vanhoittapiioitta
comitative – vanhoinepiikoineen
1) Rare.   

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.