yhteinen

Finnish

Etymology

yksi (“one”) >

Adjective

yhteinen (comparative yhteisempi, superlative yhteisin)

  1. common, shared, joint
  2. As modifier in compound terms signifies collaborative, collective, co-, co-ed.

Declension
Inflection of yhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhteinen yhteiset
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
illative yhteiseen yhteisiin
singular plural
nominative yhteinen yhteiset
accusative nom. yhteinen yhteiset
gen. yhteisen
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
inessive yhteisessä yhteisissä
elative yhteisestä yhteisistä
illative yhteiseen yhteisiin
adessive yhteisellä yhteisillä
ablative yhteiseltä yhteisiltä
allative yhteiselle yhteisille
essive yhteisenä yhteisinä
translative yhteiseksi yhteisiksi
instructive — yhteisin
abessive yhteisettä yhteisittä
comitative — yhteisine

Usage notes
  • "to share" may be expressed with "olla yhteinen".
    Meillä on yhteinen asunto.
    We share a flat.

Synonyms

Antonyms

Derived terms

Compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.