ilmansuunta
Finnois
Étymologie
- Composé des noms ilma (« air ») au génitif singulier et de suunta (« sens », « direction », « orientation »).
Nom commun
Déclinaison
Cas | Singulier | Pluriel |
---|---|---|
Nominatif | ilmansuunta | ilmansuunnat |
Génitif | ilmansuunnan | ilmansuuntien ilmansuuntain (rare) |
Partitif | ilmansuuntaa | ilmansuuntia |
Accusatif | ilmansuunta [1] ilmansuunnan [2] |
ilmansuunnat |
Inessif | ilmansuunnassa | ilmansuunnissa |
Élatif | ilmansuunnasta | ilmansuunnista |
Illatif | ilmansuuntaan | ilmansuuntiin |
Adessif | ilmansuunnalla | ilmansuunnilla |
Ablatif | ilmansuunnalta | ilmansuunnilta |
Allatif | ilmansuunnalle | ilmansuunnille |
Essif | ilmansuuntana | ilmansuuntina |
Translatif | ilmansuunnaksi | ilmansuunniksi |
Abessif | ilmansuunnatta | ilmansuunnitta |
Instructif | — | ilmansuunnin |
Comitatif | — | ilmansuuntine- [3] |
Notes [1] [2] [3]
|
ilmansuunta \ˈil.mɑnˌsuːn.tɑ\
Dérivés
- joka ilmansuuntaan (aux quatre vents)
- pääilmansuunta (un des quatre points cardinaux)
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Partage dans les Mêmes. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.