jänne
Finnois
Étymologie
- De la racine lexicale *jændə- qui porte le sens (« tension, tendu »).
Nom commun
Cas | Singulier | Pluriel |
---|---|---|
Nominatif | jänne | jänteet |
Génitif | jänteen | jänteiden jänteitten |
Partitif | jännettä | jänteitä |
Accusatif | jänne [1] jänteen [2] |
jänteet |
Inessif | jänteessä | jänteissä |
Illatif | jänteeseen | jänteisiin jänteihin |
Élatif | jänteestä | jänteistä |
Adessif | jänteellä | jänteillä |
Allatif | jänteelle | jänteille |
Ablatif | jänteeltä | jänteiltä |
Essif | jänteenä | jänteinä |
Translatif | jänteeksi | jänteiksi |
Abessif | jänteettä | jänteittä |
Instructif | — | jäntein |
Comitatif | — | jänteine [3] |
Distributif | — | jänteittäin |
Prolatif | — | jänteitse |
|
jänne \jæ.nːeʔ\
Dérivés
- (verbe) jännittää
- (adjectif) jäntevä
Paronymes
- jäänne
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Partage dans les Mêmes. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.