käärme
Finnois
Étymologie
- Le mot s’écrivait auparavant *kärmes. La première voyelle s’est allongée alors que le s final s'est atténué en coup glottal \ʔ\. La prononciation ancienne n’a pas totalement disparu ; elle s’emploie pour des tournures ludiques ou archaïsantes.
Nom commun
Cas | Singulier | Pluriel |
---|---|---|
Nominatif | käärme | käärmeet |
Génitif | käärmeen | käärmeiden käärmeitten |
Partitif | käärmettä | käärmeitä |
Accusatif | käärme [1] käärmeen [2] |
käärmeet |
Inessif | käärmeessä | käärmeissä |
Illatif | käärmeeseen | käärmeisiin käärmeihin |
Élatif | käärmeestä | käärmeistä |
Adessif | käärmeellä | käärmeillä |
Allatif | käärmeelle | käärmeille |
Ablatif | käärmeeltä | käärmeiltä |
Essif | käärmeenä | käärmeinä |
Translatif | käärmeeksi | käärmeiksi |
Abessif | käärmeettä | käärmeittä |
Instructif | — | käärmein |
Comitatif | — | käärmeine [3] |
Distributif | — | käärmeittäin |
Prolatif | — | käärmeitse |
|
käärme \'kæːr.meʔ\
Dérivés
- käärmeenlumous
- lohikäärme
- olla käärmeissään (être furieux ; littéralement : être dans ses serpents)
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Partage dans les Mêmes. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.