ranskankielinen
Finnois
Étymologie
- De ranskan (génitif de ranska, « français »), kieli (« langue ») et -inen. Dérivé de la locution nominale ranskan kieli.
Nom commun
ranskankielinen \ˈrɑns.kɑŋ.ˌkie.li.nen\
Cas | Singulier | Pluriel |
---|---|---|
Nominatif | ranskankielinen | ranskankieliset |
Génitif | ranskankielisen | ranskankielisten ranskankielisien |
Partitif | ranskankielistä | ranskankielisiä |
Accusatif | ranskankielinen [1] ranskankielisen [2] |
ranskankieliset |
Inessif | ranskankielisessä | ranskankielisissä |
Illatif | ranskankieliseen | ranskankielisiin |
Élatif | ranskankielisestä | ranskankielisistä |
Adessif | ranskankielisellä | ranskankielisillä |
Allatif | ranskankieliselle | ranskankielisille |
Ablatif | ranskankieliseltä | ranskankielisiltä |
Essif | ranskankielisenä | ranskankielisinä |
Translatif | ranskankieliseksi | ranskankielisiksi |
Abessif | ranskankielisettä | ranskankielisittä |
Instructif | — | ranskankielisin |
Comitatif | — | ranskankielisine [3] |
Distributif | — | ranskankielisittäin |
Prolatif | — | ranskankielisitse |
|
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Partage dans les Mêmes. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.