etupää

Finnish

Etymology

etu- (“front”) +‎ pää (“head, end”)

Noun

etupää

  1. The front part or front end of anything.

Declension
Inflection of etupää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative etupää etupäät
genitive etupään etupäiden
etupäitten
partitive etupäätä etupäitä
illative etupäähän etupäihin
singular plural
nominative etupää etupäät
accusative nom. etupää etupäät
gen. etupään
genitive etupään etupäiden
etupäitten
partitive etupäätä etupäitä
inessive etupäässä etupäissä
elative etupäästä etupäistä
illative etupäähän etupäihin
adessive etupäällä etupäillä
ablative etupäältä etupäiltä
allative etupäälle etupäille
essive etupäänä etupäinä
translative etupääksi etupäiksi
instructive — etupäin
abessive etupäättä etupäittä
comitative — etupäineen

Derived terms

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.