hullutus

Finnish

Etymology

hullu (crazy) + -ttaa + -us

Noun

hullutus

  1. fool's errand, lost errand (foolish undertaking)
  2. fool's errand, snipe hunt (prank)

Declension

Inflection of hullutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative hullutus hullutukset
genitive hullutuksen hullutusten
hullutuksien
partitive hullutusta hullutuksia
illative hullutukseen hullutuksiin
singular plural
nominative hullutus hullutukset
accusative nom. hullutus hullutukset
gen. hullutuksen
genitive hullutuksen hullutusten
hullutuksien
partitive hullutusta hullutuksia
inessive hullutuksessa hullutuksissa
elative hullutuksesta hullutuksista
illative hullutukseen hullutuksiin
adessive hullutuksella hullutuksilla
ablative hullutukselta hullutuksilta
allative hullutukselle hullutuksille
essive hullutuksena hullutuksina
translative hullutukseksi hullutuksiksi
instructive hullutuksin
abessive hullutuksetta hullutuksitta
comitative hullutuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.