itä

See also: Appendix:Variations of "ita"

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *itä, from Proto-Uralic *itä- (to appear). Related to itää.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈitæ/, [ˈit̪æ]
  • Hyphenation: i‧tä
  • Rhymes: -itæ

Noun

itä

  1. east, one of the cardinal points of the compass
  2. (first part in compounds) east, eastern
    itäosa the eastern part
    Itä-Suomi eastern Finland
  3. East, the Orient

Declension

Inflection of itä (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative itä
genitive idän
partitive itää
illative itään
singular plural
nominative itä
accusative nom. itä
gen. idän
genitive idän
partitive itää
inessive idässä
elative idästä
illative itään
adessive idällä
ablative idältä
allative idälle
essive itänä
translative idäksi
instructive
abessive idättä
comitative

Antonyms

Derived terms

Compounds

Cardinal Directions

luodepohjoinenkoillinen
länsiitä
lounaseteläkaakko

See also

Anagrams


Ingrian

Noun

itä

  1. east

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *itä.

Noun

itä (genitive iää, partitive [please provide])

  1. east

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

  • "itä" in Vadja keele sõnaraamat
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.