normitus

Finnish

Etymology

normittaa + -us

Noun

normitus

  1. normalization

Declension

Inflection of normitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative normitus normitukset
genitive normituksen normitusten
normituksien
partitive normitusta normituksia
illative normitukseen normituksiin
singular plural
nominative normitus normitukset
accusative nom. normitus normitukset
gen. normituksen
genitive normituksen normitusten
normituksien
partitive normitusta normituksia
inessive normituksessa normituksissa
elative normituksesta normituksista
illative normitukseen normituksiin
adessive normituksella normituksilla
ablative normitukselta normituksilta
allative normitukselle normituksille
essive normituksena normituksina
translative normitukseksi normituksiksi
instructive normituksin
abessive normituksetta normituksitta
comitative normituksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.