reikä

See also: reika

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *raika. Cognate to Veps reig.

Noun

reikä

  1. hole
  2. puncture (hole, cut, or tear created by a sharp object)
  3. (slang, doubled, in expressions of time) zero
    Tavataan meillä kakstoista reikä reikä.
    See you at my place at 12:00.
  4. (bowling) split
  5. (vulgar) cunt
    Reikä se on rumallakin!
    An ugly woman's got a cunt too!

Declension
Inflection of reikä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative reikä reiät
genitive reiän reikien
partitive reikää reikiä
illative reikään reikiin
singular plural
nominative reikä reiät
accusative nom. reikä reiät
gen. reiän
genitive reiän reikien
reikäinrare
partitive reikää reikiä
inessive reiässä rei’issä
elative reiästä rei’istä
illative reikään reikiin
adessive reiällä rei’illä
ablative reiältä rei’iltä
allative reiälle rei’ille
essive reikänä reikinä
translative reiäksi rei’iksi
instructive — rei’in
abessive reiättä rei’ittä
comitative — reikineen

Derived terms

Compounds

Anagrams

Ingrian

Noun

reikä (genitive reijjän, partitive reikkää)

  1. hole

Declension
Inflection of reikä
singular plural
nominative reikä reikät
genitive reijjän reikkiin
partitive reikkää reikkiiä
illative reikkää reikkii
inessive reikäz reikiiz
elative reikäst reikist
allative reikälle reikille
adessive reikääl reikiil
ablative reikält reikilt
translative reikäks reikiks
essive reikkään reikkiin
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.