rikos

See also: rīkos

Finnish

(index ri)

Pronunciation
  • Hyphenation: ri‧kos

Etymology

From the verb rikkoa.

Noun

rikos

  1. (law) crime, offence/offense, criminality (criminal act).
    tehdä ~ to commit/perpetrate a crime
  2. (törkeä) ~ a felony

Declension
Inflection of rikos (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rikos rikokset
genitive rikoksen rikosten
rikoksien
partitive rikosta rikoksia
illative rikokseen rikoksiin
singular plural
nominative rikos rikokset
accusative nom. rikos rikokset
gen. rikoksen
genitive rikoksen rikosten
rikoksien
partitive rikosta rikoksia
inessive rikoksessa rikoksissa
elative rikoksesta rikoksista
illative rikokseen rikoksiin
adessive rikoksella rikoksilla
ablative rikokselta rikoksilta
allative rikokselle rikoksille
essive rikoksena rikoksina
translative rikokseksi rikoksiksi
instructive — rikoksin
abessive rikoksetta rikoksitta
comitative — rikoksineen

Synonyms

Compounds
compounds
  • asianomistajarikos
  • aviorikos
  • henkirikos
  • huumerikos
  • jätehuoltorikos
  • konkurssirikos
  • laiminlyöntirikos
  • liikennerikos
  • majesteettirikos
  • omaisuusrikos
  • pikkurikos
  • politiarikos
  • rikoksentorjunta
  • rikosasia
  • rikosdraama
  • rikoselokuva
  • rikosetsivä
  • rikosfilmi

See also
  • rikollisuus (crime as a practice, habit or collective term)

Verb

rikos

  1. Second-person singular imperative present form of rikkoa + the suffix -s.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.