soitto

Finnish

Etymology

soitt- (stem of the verb "soittaa") + -o

Noun

soitto

  1. music (sounds produced with musical instruments)
  2. playing (act of playing music)
  3. call, telephone call; ring; bell (UK, informal)
  4. toll (ringing of a bell)
  5. (archaic) driving, riding; now chiefly idiomatic use, see yhtä soittoa

Declension

Inflection of soitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative soitto soitot
genitive soiton soittojen
partitive soittoa soittoja
illative soittoon soittoihin
singular plural
nominative soitto soitot
accusative nom. soitto soitot
gen. soiton
genitive soiton soittojen
partitive soittoa soittoja
inessive soitossa soitoissa
elative soitosta soitoista
illative soittoon soittoihin
adessive soitolla soitoilla
ablative soitolta soitoilta
allative soitolle soitoille
essive soittona soittoina
translative soitoksi soitoiksi
instructive soitoin
abessive soitotta soitoitta
comitative soittoineen

Synonyms

Derived terms

Compounds

Anagrams


Karelian

Noun

soitto (genitive soiton, partitive soittuo)

  1. music
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.