sovittaa

Finnish

(index so)

Etymology
  • A causative aspect of the verb sopia.

Verb

sovittaa (transitive)

  1. to fit, try on
  2. to adapt
  3. (+ genitive-accusative) to atone for, expiate
    Hän on sovittanut tekonsa.
    S/he has atoned for what s/he did.
  4. (music) to arrange, transcribe (to prepare and adapt an already written composition for presentation in other than its original form)

Conjugation
Inflection of sovittaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitan en sovita 1st sing. olen sovittanut en ole sovittanut
2nd sing. sovitat et sovita 2nd sing. olet sovittanut et ole sovittanut
3rd sing. sovittaa ei sovita 3rd sing. on sovittanut ei ole sovittanut
1st plur. sovitamme emme sovita 1st plur. olemme sovittaneet emme ole sovittaneet
2nd plur. sovitatte ette sovita 2nd plur. olette sovittaneet ette ole sovittaneet
3rd plur. sovittavat eivät sovita 3rd plur. ovat sovittaneet eivät ole sovittaneet
passive sovitetaan ei soviteta passive on sovitettu ei ole sovitettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitin en sovittanut 1st sing. olin sovittanut en ollut sovittanut
2nd sing. sovitit et sovittanut 2nd sing. olit sovittanut et ollut sovittanut
3rd sing. sovitti ei sovittanut 3rd sing. oli sovittanut ei ollut sovittanut
1st plur. sovitimme emme sovittaneet 1st plur. olimme sovittaneet emme olleet sovittaneet
2nd plur. sovititte ette sovittaneet 2nd plur. olitte sovittaneet ette olleet sovittaneet
3rd plur. sovittivat eivät sovittaneet 3rd plur. olivat sovittaneet eivät olleet sovittaneet
passive sovitettiin ei sovitettu passive oli sovitettu ei ollut sovitettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittaisin en sovittaisi 1st sing. olisin sovittanut en olisi sovittanut
2nd sing. sovittaisit et sovittaisi 2nd sing. olisit sovittanut et olisi sovittanut
3rd sing. sovittaisi ei sovittaisi 3rd sing. olisi sovittanut ei olisi sovittanut
1st plur. sovittaisimme emme sovittaisi 1st plur. olisimme sovittaneet emme olisi sovittaneet
2nd plur. sovittaisitte ette sovittaisi 2nd plur. olisitte sovittaneet ette olisi sovittaneet
3rd plur. sovittaisivat eivät sovittaisi 3rd plur. olisivat sovittaneet eivät olisi sovittaneet
passive sovitettaisiin ei sovitettaisi passive olisi sovitettu ei olisi sovitettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. sovita älä sovita 2nd sing. ole sovittanut älä ole sovittanut
3rd sing. sovittakoon älköön sovittako 3rd sing. olkoon sovittanut älköön olko sovittanut
1st plur. sovittakaamme älkäämme sovittako 1st plur. olkaamme sovittaneet älkäämme olko sovittaneet
2nd plur. sovittakaa älkää sovittako 2nd plur. olkaa sovittaneet älkää olko sovittaneet
3rd plur. sovittakoot älkööt sovittako 3rd plur. olkoot sovittaneet älkööt olko sovittaneet
passive sovitettakoon älköön sovitettako passive olkoon sovitettu älköön olko sovitettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittanen en sovittane 1st sing. lienen sovittanut en liene sovittanut
2nd sing. sovittanet et sovittane 2nd sing. lienet sovittanut et liene sovittanut
3rd sing. sovittanee ei sovittane 3rd sing. lienee sovittanut ei liene sovittanut
1st plur. sovittanemme emme sovittane 1st plur. lienemme sovittaneet emme liene sovittaneet
2nd plur. sovittanette ette sovittane 2nd plur. lienette sovittaneet ette liene sovittaneet
3rd plur. sovittanevat eivät sovittane 3rd plur. lienevät sovittaneet eivät liene sovittaneet
passive sovitettaneen ei sovitettane passive lienee sovitettu ei liene sovitettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sovittaa present sovittava sovitettava
long 1st2 sovittaakseen past sovittanut sovitettu
2nd inessive1 sovittaessa sovitettaessa agent1, 3 sovittama
instructive sovittaen — negative sovittamaton
3rd inessive sovittamassa — 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative sovittamasta —
illative sovittamaan —
adessive sovittamalla —
abessive sovittamatta —
instructive sovittaman sovitettaman
4th nominative sovittaminen
partitive sovittamista
5th2 sovittamaisillaan

Derived terms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.