sovitus

Finnish

(index so)

Etymology

sovittaa + -us

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈsoʋitus]
  • Hyphenation: so‧vi‧tus

Noun

sovitus

  1. fitting (act of trying on clothes)
  2. (music) arrangement
  3. atonement

Declension

Inflection of sovitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative sovitus sovitukset
genitive sovituksen sovitusten
sovituksien
partitive sovitusta sovituksia
illative sovitukseen sovituksiin
singular plural
nominative sovitus sovitukset
accusative nom. sovitus sovitukset
gen. sovituksen
genitive sovituksen sovitusten
sovituksien
partitive sovitusta sovituksia
inessive sovituksessa sovituksissa
elative sovituksesta sovituksista
illative sovitukseen sovituksiin
adessive sovituksella sovituksilla
ablative sovitukselta sovituksilta
allative sovitukselle sovituksille
essive sovituksena sovituksina
translative sovitukseksi sovituksiksi
instructive sovituksin
abessive sovituksetta sovituksitta
comitative sovituksineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.