häpeä

Finnish

(index hä)

Etymology 1

An old Germanic loan, from Proto-Germanic *hawiþa-; compare Old Norse háð (mockery), Estonian häbi, and Votic äpeä.[1]

Pronunciation

  • Hyphenation: hä‧pe‧ä
  • Rhymes: läpeä
  • IPA(key): [ˈhæpeæ]

Noun

häpeä (no plural)

  1. shame

Declension

Inflection of häpeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative häpeä
genitive häpeän
partitive häpeää
häpeätä
illative häpeään
singular plural
nominative häpeä
accusative nom. häpeä
gen. häpeän
genitive häpeän
partitive häpeää
häpeätä
inessive häpeässä
elative häpeästä
illative häpeään
adessive häpeällä
ablative häpeältä
allative häpeälle
essive häpeänä
translative häpeäksi
instructive
abessive häpeättä
comitative
Derived terms
Compounds

Pronunciation

  • Hyphenation: hä‧pe‧ä
  • IPA(key): [ˈhæpeæ(ʔ)]

Verb

häpeä

  1. Indicative present connegative form of hävetä.
    (Minä) en/ (Sinä) et/ Hän ei/ (Me) emme/ (Te) ette/ He eivät häpeä.
    I am/You are/We are/You are/They are/ She/He is not ashamed.
  2. Second-person singular imperative present form of hävetä.
    Häpeä!
    Be ashamed / Shame on you!
  3. Second-person singular imperative present connegative form of hävetä.
    Älä häpeä!
    Don't be ashamed!

References

  1. Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.