kumpainen

Finnish

(index ku)

Etymology

From kumpi +‎ -inen or earlier combination of Proto-Finnic *kumpa + *-inen.

Pronunciation
  • Hyphenation: kum‧pai‧nen

Pronoun

kumpainen

  1. (indefinite, archaic) both; usually with suffix -kin or -kaan, see kumpainenkin, kumpainenkaan
    • 1864, Kaarlo Slöör (tr.), “Macbeth”, in Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, osa 25: Näytelmistö - Kokous alkuperäisiä ja suomennettuja teaterinäytelmiä, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, translation of Macbeth by William Shakespeare, page 68:
      Pöydän kumpainen puol' on jo täynnä, niin käyn keskelle.
      Both sides are even: here I'll sit i' the midst (Macbeth in Act III, Scene IV)
  2. (interrogative, archaic, rare) which one (of the two); usually begins an indirect question
    Osaatko sanoa, kumpainen näistä olisi parempi?
    Can you say, which one of these (two) would be better?

Declension
noun case singular plural
nominative kumpainen kumpaiset
genitive kumpaisen kumpaisten
kumpaisien
partitive kumpaista kumpaisia
inessive kumpaisessa kumpaisissa
elative kumpaisesta kumpaisista
illative kumpaiseen kumpaisiin
adessive kumpaisella kumpaisilla
ablative kumpaiselta kumpaisilta
allative kumpaiselle kumpaisille
essive kumpaisena kumpaisina
translative kumpaiseksi kumpaisiksi
instructive kumpaisin
abessive kumpaisetta kumpaisitta
comitative kumpaisine

Synonyms

Pronouns with same stems:

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.